Usein kysytyt kysymykset
Kuulolaitteet ja äänensiirtojärjestelmät
Mitä ovat äänensiirtojärjestelmät ja miten ne auttavat kuulolaitteiden käyttäjiä?
Mitä haasteita kuulolaitteiden käyttäjät voivat kokea äänensiirtojärjestelmien kanssa?
Miksi induktiosilmukan äänenvoimakkuus voi kuullostaa liian kovalta?
Kuulemme joskus keskustelua siitä, kuinka voimakkaana induktiosilmukan tuotama signaali kuuluu kuulolaitteessa. Mistä johtuu, että joillekin kuulokojeen käyttäjille induktiosilmukka kuullostaa aivan liian voimakkaalta? Onko vika induktiosilmukassa vai kuulolaitteessa?
Jos induktiosilmukka on säädetty oikein, vika on todennäköisesti kuulolaitteen säädöissä. Jos kuulolaitteen silmukkavastaanoton herkkyys on säädetty liian suureksi, kuulostaa silmukan signaali voimakkaalta ja se voi jopa olla säröytynyt. Tämmöisessä tapauksessa kannattaa käydä tarkistuttamassa kuulolaitteen säädöt.
Induktiosilmukka ja kitaramikrofonit. Miksi ääni kiertää?
Usein kuulee kommentteja, joiden mukaan induktiosilmukka synnyttää sähkökitaraa käytettäessä äänen kiertoa.
Ilmiö selittyy sillä, että sähkökitarassa käytetty magneettinen mikrofoni on induktiivinen vastaanotin, joka reagoi teräskielen värähtelyn synnyttämään magneettikentän vaihteluun. Samasta syystä magneettisesti suojaamattomat dynaamiset mikrofonit ovat herkkiä induktiiviselle kierrolle.
Kitaramikrofonissa on magneettinen metallisydän, jonka ympäri on kierretty käämilankaa.
Jokaisen kielen kohdalle metallisydämeen porattuun kierteistettyyn reikään on sijoitettu sauvamagneetti, jonka etäisyyttä kielestä yleensä voidaan säätää, jolloin kielien synnyttämien signaalien välistä balanssia voidaan säätää ruuvaamalla, ja kitaran soinnista saadaan halutulla tavalla painotettu.
Yksittäisen kielen synnyttämästä magneettikentästä poiketen ympäristössä esiintyvä magneettikenttä, kuten induktiosilmukan tuottama signaali on yhteismuotoista. Se vaikuttaa samalla tavalla koko mikrofonin alueella.
Kitaramikrofonien perustyypit ovat yksikelainen, erityisesti Fenderin käyttämä malli ja kaksikelainen, erityisesti Gibsonin suosima ’Humbucker’. Yksikelainen mikrofoni on herkkä yhteismuotoiselle magneettikentälle, joten sitä käytettäessä esim. sähkölaitteiden synnyttämä hurina summautuu signaaliin.
Humbucker mikrofonin kehityksen tavoitteena oli vaimentaa sähköverkon synnyttämän yhteismuotoisen kentän tuottama 50 Hz tai 60 Hz hurina.
Periaatteeltaan humbucker on kaksi vierekkäin olevaa, sähköisesti sarjaan kytkettyä yksikelaista mikrofonia.
Mikrofoneissa magneetit on asetettu napaisuudeltaan vastakkaisiksi, jolloin kitarankielen eri mikrofoneihin indusoimat jännitteet ovat keskenään vastakkaisvaiheisia. Toisen mikrofonin käämin navat kytketään ristiin,
mikä kääntää signaalit samanvaiheisiksi, jolloin ne vahvistavat toisiaan. Yhteismuotoinen hurinasignaali taas kytkeytyy molempiin käämeihin samanvaiheisena, ja koska toisen käämin napaisuus on käännetty,
mikrofoneihin kytkeytyneet häiriösignaalit kumoavat toisensa. Lopputuloksena on voimakas signaali ja vaimentunut hurina. Vastaavalla tavalla vaimenee myös induktiosilmukan tuottama signaali.
Vastaavia konfiguraatioita on useita muitakin, esimerkiksi ns. stacked humbucker, joka muistuttaa muodoltaan ja myös äänenväriltään yksikelaista mikrofonia, ja jossa nämä kaksi kelaa on sijoitettu päällekkäin.
Mikrofonien tuottamien signaalien äänensävyt poikkeavat toisistaan, ja erityisesti 50-luvulla käsin käämittyjen samantyyppistenkin mikrofonien ominaisuudet voivat poiketa toisistaan huomattavasti. Siksi jotkut näistä klassikkoinstrumenteista ovat erittäin arvostettuja keräilyharvinaisuuksia.
Kolmella yksikelaisella mikrofonilla varustettu Fender Stratocaster lienee maailman yleisimmin käytetty keikkainstrumentti, jota käytetään sen erinomaisen mekaanisen kestävyyden ja monipuolisten äänen säätömahdollisuuksien vuoksi.
Oikealla induktiosilmukan suunnittelutekniikalla esiintymisalue voidaan eristää täysin induktiosilmukan vaikutuspiiristä. Silmukka-alueen reunaan voidaan sijoittaa ns. estosilmukka, mikä vaimentaa silmukan signaalin jo parin metrin matkalla tasoon, joka ei synnytä kiertoilmiötä. On tärkeää huomioida tämä mahdollisuus aina, kun induktiosilmukkajärjestelmää suunnitellaan kokoontumistilaan.
Mitä eroa on äänentoistojärjestelmällä ja äänensiirtojärjestelmällä?
Äänentoistojärjestelmä (PA-järjestelmä) vahvistaa äänilähteen, kuten mikrofonin, ääntä ja toistaa sen voimakkaana kaiuttimien kautta kuuntelijoille.
Äänensiirtojärjestelmä siirtää äänilähteen äänen induktiosilmukan, tai muun äänensiirtoteknologian, välityksellä suoraan äänilähteestä kuulolaitteeseen. Tällöin ympäristön häly tai huono akustiikka ei vaikuta heikentävästi kuuluvuuteen.
Mikä on induktiosilmukka?
Induktiosilmukka on yleisimmin käytössä oleva äänensiirtojärjestelmä, jolla ääni välitetään äänentoistojärjestelmästä langattomasti suoraan kuulokojeeseen. Induktiosilmukan käyttö vähentää huonon akustiikan ja taustamelun vaikutusta kuunteluolosuhteisiin, koska ääni siirtyy suoraan kuulolaitteeseen, eikä ympäristön hälyä keräävää mikrofonia tarvitse pitää päällä. Induktiosilmukoita on yleisesti kirkoissa, teattereissa, auditorioissa, luentosaleissa, museoissa ja palvelupisteissä. Kuulolaite vastaanottaa äänen induktiosilmukasta, kun se on T- tai MT-asennossa.
Mitä ovat kuulolaitteen t-, MT- ja M-asennot?
Kuulolaitteessa olevalla kytkimellä määritellään vastaanottako kuulolaite ääntä mikrofonin, induktiosilmukan vai yhtäaikaa molempien kautta.
M-asennossa käytössä on vain mikrofoni, eikä ääntä vastaanoteta lainkaan induktiosilmukan kautta.
T-asennossa kuulolaite vastaanottaa signaalin vain induktiosilmukan kautta. Tässä asennossa kuulolaitteen mikrofoni on pois käytöstä. T-asennossa kuulet hyvin äänensiirtojärjestelmän kautta tulevan äänen, mutta et ympäristön ääniä.
MT-asennossa kuulolaite vastaanottaa sekä induktiosilmukan signaalin, että äänen mikrofonin kautta.