Uusi asetus on selkeä ja edellyttää palveluiden, informaation ja kulttuurin saavutettavuutta kaikille.

Äänensiirto induktiosilmukan avulla palvelee ensisijaisesti kuulolaitetta käyttäviä henkilöitä. Hyvästä ja esteettömästä kuunteluympäristöstä hyötyvät kaikki. Toinen vuodenvaihteessa voimaan astunut, kuunteluolosuhteiden parantamiseen tähtäävä asetus on Ympäristöministeriön asetus rakennusten ääniympäristöstä (796/2017), jossa asetetaan rajoituksia mm. rakennusten ääneneristykselle ja melutasolle ja joidenkin tilatyyppien jälkikaiunta-ajalle. Valmisteluvaiheessa lausuntoja kuunteluympäristöihin liittyen antoivat mm. Kuuloliitto ja Qlu Oy.

Asetus rakennusten esteettömyydestä korvaa aiemman rakentamismääräyskokoelman F1, joka myös on edellyttänyt äänensiirtoa induktiosilmukalla äänentoistojärjestelmien yhteyteen jo vuodesta 1987. Uusi asetus tuo asian entistä selkeämmin esiin. Suomi on allekirjoittanut vuonna 2007 YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen, jonka mukaan vammaisilla henkilöillä on oltava yhdenvertainen pääsy niin fyysiseen ympäristöön kuin muihinkin yleisölle avoimiin järjestelyihin ja palveluihin. Myös Suomen perustuslain 6 §:ssä määritettyyn yhdenvertaisuuteen kuuluu, ettei ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan mm. terveydentilan tai vammaisuuden perusteella. Näiden sitoumusten perusteella asetus rakennusten esteettömyydestä on aiheellinen.

Asetuksen kanssa samassa linjassa on marraskuussa ilmestynyt RT-kortti ”Induktiosilmukka kuulovammaisten apuvälineenä”. Kortissa on ohjeistus induktiosilmukkajärjestelmästä ja sen suunnittelusta, asennuksesta, merkitsemisestä, lopputarkastuksesta sekä käytöstä ja ylläpidosta. RT-kortissa on tiivistetty modernien induktiosilmukkajärjestelmien toteutukseen vaadittava ajantasainen tekninen perustieto.

Äänensiirtoon liittyvän määräyksen siirtyminen asetuskokoelmaan konkretisoi määräyksen sitovuutta.

Rakennusmääräyskokoelma F1 oli sitovuudeltaan asetukseen verrattava, mutta monet kokivat sen vain ohjeistukseksi. Tästä oli seurauksena nykyinen kokoontumistilojen puutteellinen varustelutaso. RT-kortin julkaisun myötä alan toimijat saavat tarvittavia perustyökaluja järjestelmien tarvemäärittelyyn ja toteutusten laadun arvioimiseen, minkä lisäksi se korostaa SFS-EN 60118-4 -järjestelmästandardin merkitystä. Näiden uusien säännösten ja ohjeistuksen pohjalta voidaan olettaa kuuloesteettömien tilojen ja palvelujen saatavuuden merkittävää lisääntymistä.